Paljon on elämässäni tämän vuoden aikana tapahtunut. Paljon suuria asioita. Olen tehnyt isoja päätöksiä, muuttanut elämääni monin tavoin. Vaikka kulkemani tie ei ole ollut helppo, on se ollut minulle välttämätön.
Paljon olen tämän vuoden aikana jättänyt taakseni. Paljon olen saanut uutta tilalle.
Olen tavannut paljon uusia ihmisiä, ja saanut lukuisia uusia kavereita, ehkä jonkun ystävänkin. Olen myös uudelleen löytänyt suuren määrän ihmisiä, jotka luulin elämästäni kadottaneeni.
Olen nauttinut elämästäni, olen tehnyt kivoja asioita, olen "löytänyt uudelleen" sukuni, matkustanut, nähnyt ja kokenut paljon. Olen iloinnut ja nauranut.
Olen valitettavasti kokenut myös paljon ikävää. Tähän vuoteen on mahtunut uskomaton määrä huolta, murhetta, vastoinkäymisiä ja surua.
Olen kasvanut tänä vuonna paljon – mikä ei tapa, se kasvattaa – sanotaan. Olen opetellut hieman paremmin puhumaan ajatuksistani ja tunteistani. Olen oppinut sanomaan ei tai kyllä, eikä aina vain ehkä tai katsotaan. Olen oppinut antamaan itsestäni enemmän, heittäytymään hetkeen. Olen alkanut välittää enemmän kanssaihmisistäni, olen tuntenut sympatiaa, halua auttaa. Olen opetellut taas tuntemaan! Olen saanut tuntea tämän vuoden aikana paljon suuria hyviä tunteita, vapautta, rohkeutta, iloa, onnea, riemua, voittamattomuutta. Mutta myös niitä ikävämpiä tunteita, suurta surua, masennusta, yksinäisyyttä, epäonnistumista ja lohduttomuutta.
Olen käynyt itseni kanssa taistelua – jatkaako tällä uudella tiellä, uutena minänä joka ottaa elämän vastaan avoimin mielin ja sydämin, vai palata siihen vanhaan kuoreen. Entiseen elämääni en palaisi, mutta sisälläni kolkuttelee ajoittain se entinen Evinia. Helpompaahan minulle olisi palata vanhaan minään. Välillä jopa haluaisin niin. Haluaisin hetkittäin vihata ja olla katkera, kunnes en enää tunne mitään. Haluaisin sanoa pahoja asioita, jakaa ympärilleni kylmyyttä. Olisihan se helpompaa, kun mikään ei tuntuisi miltään, eikä välittäisi toisista. Mieluummin minä kuitenkin tunnen "huonojakin" tunteita, sillä silloin tiedän, että voin tuntea taas iloakin.
Mitään en kadu, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Vaikka kaikki ei ole mennyt niin kuin olisin toivonut, voin vain kiittää tästä kuluneesta vuodesta - kaikkinensa elämäni on jälleen rikkaampaa ja muistoissani on yksi vuosi lisää. Olen saanut paljon ja olen saanut antaa paljon.
Vapaasti Paha maa –elokuvan loppulauseita lainaten:
"Meille kaikille on käytävä loppujen lopuksi hyvin. Ei tässä muuten olisi mitään järkeä."
Kommentit