"Onnellisuus oli tyytyväisyyttä - sitä, että ihminen tyytyi asioiden vallitsevaan tilaan. Ihmisellä kuitenkin oli lajityypillinen tarve tavoitella, pyrkiä ja muokata, siis kehittyä koko ajan lisää. Onnellinen olento lakkasi kehittymästä, sillä onnellisuus oli tyytymistä ja kehitys perustui tyytymättömyyteen.
Onnellisuus oli siis tilapäinen häiriötila evoluutiossa."
-katkelma Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanista Lumikko ja yhdeksän muuta

Olen onnellinen juuri tänään, juuri tähän hetkeen. En kaipaa mitään muuta, en mitään uutta. En tarvitse mitään, minun ei tarvitse päästä mihinkään. Minulla on nyt hyvä olla ja se riittää. Luovunko siis kehittymisestä ja edistyksestä, jos sallin itselleni tämän onnellisuuden tunteen?  

1574080.jpg