Ystävättäreni sai vastikään lapsen, pienen suuren ihmeen, prinsessan. Kevään aikana tulee ystäväpiiriini syntymään vielä neljä lasta lisää. On ollut ihana seurata pariskuntien odotusta. Nähdä äitien mahojen kasvu ja katsella sitä outoa kaunista hehkua, jota odottavat äidit mielestäni loistavat.
Lapsen syntymä on mielestäni suurin elämän ihmeistä. Uuden elämän alkaminen. Miten jostain niin pienestä voikaan tulla jotain niin suurta, joka kietoo ympäristönsä pienenpienen pikkusormensa ympärille? Miten lapsen silmissä voikaan nähdä niin paljon? Miten hän, uusi ihminen, joka ei ole kokenut eikä nähnyt vielä paljon, voi tuntua tietävän koko maailmankaikkeuden?

Kevät tulee taas ja koko maailma tuntuu taas vähitellen olevan täynnä uutta elämää. Aurinko herää jälleen pitkästä unesta. Luonto herää ja synnyttää joka päivä uutta. Puihin tulee lehtiä, uudet ruohonkorret työntävät hennot vartensa vielä viileästä maasta. Zombiet kuoriutuvat toppavaatteistaan ja paljastavat taas kasvonsa, suut kääntyvät hymyyn ja ilo pilkehtii taas silmissä. Keväällä joka paikka, joka soppi, on täynnä uutta elämää.

Sitä odotellessa, suuren suuret onnittelut, ystäväni, uudesta perheenjäsenestä.