1047511.jpg


Kaksi päivää sitten Suomen turvallinen ja rauhallinen idylli taas särkyi, kun Jokelassa abi-poika surmasi koulussa 5 opiskelijaa, terveydenhoitajan ja rehtorinsa. Lopuksi nuori mies surmasi itsensä.

Sitä aina tuudittautuu siihen uskoon ja tuntemukseen, että elämme turvallisessa lintukodossa, jossa ei voi tapahtua mitään pahaa. Kuin kaikki ne kauheudet, mitä Yhdysvalloissa tapahtuu, eivät mitenkään voisi
saavuttaa meidän Suomeamme.

Kahdeksan perhettä menetti lähimmäisensä, toiset lapsensa, toiset vanhempansa. Kukaan ei koskaan ole varautunut siihen, että tämä on se päivä, jolloin näen rakkaimpani viimeisen kerran. Koskaan ei osaa kuvitella että tänään hän ei enää tulekaan kotiin. 
Meidän tulisi muistaa elää niin kuin tämä olisi se viimeinen päivä. Pitäisi muistaa kohdella lähimmäisiään niin kuin tämä voisi olla viimeinen kerta kun heidät näkee.
Pelkäämällä ei kuitenkaan voi elää, vaan jokainen päivä on otettava vastaan sellaisena kuin se tulee. 
Päiviemme määrä on rajattu ja määrätty, mutta päivien laatuun voimme vaikuttaa.
Voimme sanoa aamulla rakkaallemme: "Olet tärkeä." Voimme herätessämme ajatella, kuinka ihanaa elämä on, voimme halata läheisiämme ja hymyillä vastaantulijoille. Voimme ottaa jokaisen päivän vastaan avosylin, kuin se saattaisi olla viimeinen.

Suru on sanaton. Osaanottoni suunnattomaan ikävään kaikille läheisensä menettäneille.