Metsä on joka suuntaan.

Kaatuneen kuusen runko sammaloituu.

Siinä nousee aivan pieni

vaaleanvihreä ketunleivän lehti.

Niin nuori.

Kun orava kimpoaa oksalta

heilahtaa sydämeni niin kuin olisin sen keinu.

         - Maila Pylkkönen

 

559667.jpg

 

Kevät on täynnä elämää. Aamun sarastaessa sirkuttavat linnut kovaan ääneen . Ojassa kelluu sammakonkutua ja tuleepa utelias sammakkokin katsomaan kulkijaa. Silmut työntyvät esiin talvilevosta heränneistä oksista. Hakkuuaukealla kuljen linnunpesän ohitse. Siellä on neljä kaunista munaa. Uusi elämä kasvaa niiden sisällä. Ruohonkorret työntyvät esiin viime kesästä jääneiden, lahoavien lehtien välistä. Harmaasta alkaa kuoriutua vihreää.

<? target="" content="target=\"xml\" content=\"namespace prefix = o ns = \\"urn:schemas-microsoft-com:office:office\\" /\"">?>?>

 

Keväässä on myös aavistus kuolemaa. Metsä tuoksuu mullalle, lahoavalle maalle. Talven jäljiltä lumen alta paljastuvat lehdet maatuvat, muuttuvat kasvualustaksi uudelle. Lumi on jo joutunut luovuttamaan paikkansa. Joku muuttolinnuista uupuu matkallaan.

 

Keväällä, kuitenkin, elämä voittaa. Vuosi vuoden jälkeen talvi väistyy, uusi kasvaa ja elämä jatkuu.