|
|
|||
|
28.07.2007 - 13:09
Tämä tapahtuma on monen vuoden takaa, mutta se tuli tänään metsässä kävellessäni mieleeni.
Eräänä päivänä lenkillä ollessani koirani huomasi linnun jokapäiväisen reittimme vieressä, teollisuusalueen verkkoaidan sisäpuolella. Se makoili maassa ryteikössä melko kaukana aidasta, ja näytti siltä kuin hautoisi pesässään. Parin päivän ajan siitä ohi kulkiessamme kävimme aidan vieressä katsomassa lintua. Lintu liikutti päätään ja liikkui hieman, muttei lähtenyt karkuun. Eräänä päivänä oli lintu laskenut päänsäkin maahan. Se näytti ihan kuolleelta, joten otin pitkän tikun ja kosketin sitä sillä aidan läpi. Lintu ei liikahtanutkaan, mutta höyhenten seasta möngersi esiin muurahaisia. Linnun kuolemaa pari päivää seuranneena tuli silloin, ja edelleen tapausta muistellessani mieleen eräs runo: SYYSAAMU Lapsena löysin kerran kuolevan jumalan. Hän makasi hiljaa siipiensä välissä ja odotti että ne vapauttaisivat hänet. Ihminen on tomua: vain jumalat osaavat kuolla. Sarastuksessa hän oli vaipunut kalliolle, joka nyt vapisi sydämenlyöntien alla. Vain polun nyöri piti sitä koossa. Hehkuvia sisälmyksiä tulvahti esiin pilvien välistä korkealla idässä. Minä ymmärsin, että jumala kärsiessään käyttää koko todellisuutta ruumiinaan. Jälkeenpäin hän muistutti kuollutta lintua, mutta minä tiesin, että niin syvästi ei yksikään lintu voi kuolla. - Gösta Ågren ![]()
|
Kirjoittaja
Mietteitä, ajatuksia, tuntemuksia, kokemuksia, runoja, elämää... Kuvat on ottanut, ellei toisin mainita, allekirjoittanut. Kuvia ei saa kopioida ilman lupaa!
Sivut
Blogilista
Merkitse tämä blogi suosikiksesi TÄÄLLÄ.
|
||