Haasteena on tällä viikolla tekstikatkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu.\" (ss. 107-108)

Tulisitko viereeni.

Ota jakkara ja tule tähän lähelleni.

Katsotaan auringonlaskua, maisemaa.

Ollaan ihan hiljaa.

Kuunnellaan toisiamme.

Sanoja

sanattomuudessa.

Ole läsnä

ole lähellä.

Tulisitko.