Eilen jouduin heräämään töihin viiden jälkeen aamulla. Unisena, kiukkuisena ja perin väsyneenä lähdin kuitenkin matkaan, vaikka mieli olisi tehnyt jäädä lämpimään petiin rakkaan viereen.

Puolessa välissä matkaa harmistus vaihtui kuitenkin iloksi. Oli ensimmäisiä pakkasöitä, ja kuuden aikaan aamulla luontoa peitti paikoin vielä hento vaalea huurrekerros. Aurinko alkoi nousta metsän takaa ja kultasi kauniin lämpimällä oranssilla valollaan pellot ja niitä ympäröivät metsänreunat. Joillain pelloilla leijaili ohut usvaharsokin. Oli niin rauhallisen ja uskomattoman kauniin näköistä, ettei niissä maisemissa voinut olla harmissaan.

Kyllä maailma vain on kaunis ja elämä ihanaa!