Kevät on tullut. Ilmat alkavat olla lämpimiä, päivisin ollaan jo yleensä kymmenen asteen paremmalla puolella, aurinko lämmittää, maasta alkaa pilkistellä kukkia ja aamuisin saa herätä lintujen lauluun.
On kevyt olo ja iloinen mieli. Kiitos auringosta, kiitos ystävistä ja kiitos elämästä.

Näin metsälenkillä lätäkössä suuret määrät sammakon kutua. Tuli lapsuus mieleen kerta heitolla. Kutu oli aina niin mielenkiintoista ja sitä piti kerätä sekä yrittää kasvattaa kotona sammakoita. Oli aina mielenkiintoista seurata, miten ulkolammikoissa kudussa alkoi pienistä mustista pisteistä kehittyä pieniä sammakon alkuja.
Nytkin, kun näin kudun, oli aivan pakko pysähtyä sitä ihmettelemään suu hymyyn kääntyneenä.