Tänään on karkauspäivä, 29.2.2008. Eilen mietittiin, mitenkä se karkauspäivän perinne menikään. Jotenkin siihen liittyi kosiminen ja kankaat, mutta miten. Tänään sitten tein KVG:t ja surffaamallahan se nopeasti löytyi. Yllättynyt olin siitä, ettei Wikipediassa ollut mainittu mitään tästä karkauspäivään liittyvästä perinteestä. 

Kansanperinne on näköjään katoavaista. Vaikka tätä kosimis-kangas -juttua ei tarivisi käytäntöön ottakaan, niin olisihan se hyvä ja hieno asia edes muistaa näitä vanhoja perinteitä. Ne ovat kuitenkin osa kansammekin historiaa. 
Eilen oli Kalevalan päivä - kuinka moni on lukenut Kalevalaa muualla kuin ala-asteella? Kuinka monelta se löytyy kirjahyllystä tai muistaako kukaan muita hahmoja kuin Väinämöisen ja Kullervon nimeltä?

Ehkä pitäisi ennemminkin sanoa, että kansanperinne on muuttuvaista kuin katoavaista. Se mikä jää unholaan, korvautuu uudella. Olisiko nykyajan kansanperinnettä mm. sinkkuus, uusioperheet, yli 30-vuoden ikä ensisynnyttäjillä, pikaruokakulttuuri tms.

Pitää tuntea juurensa, jotta voi tuntea itsensä.