Ihanaa, kevät on todellakin tullut! Melkein voi jo puhua esikesästä :D

Viime päivinä on ollut mahtava sää, aurinko on paistanut, lämmintä on ollut lähemmäs 20 astetta ja linnut ovat innostuneet laulelemaan. Viileä tuuli muistuttaa kuitenkin, että eletään vasta huhtikuuta, mutta niin se vain on, kesä tulee kohisten!

Katselen juuri ikkunasta, kuinka mies ja appiukko virittelevät katosta ja kesäistä ruokapaikkaa pihalle. Koirat juoksentelevat ja leikkivät. Grillistä lyö liekit, ja hiilloksen valmistumista odotellaan. Grillikausi avataan tänään. Ahkeroin vielä hetken koneella ennen kuin lähden viettämään iltaa pihalle. On rauhallinen, tyyni ja iloinen mieli. Aivan kuin tämä ihana ilma olisi työntänyt stressin ja huolet jonnekin kauemmas. Kevät on todellakin tullut ja kesä tulee.

 

ONNELLINEN HETKI

 

Sydämeni on täynnä itkua ja naurua.

Kuljen kasteista polkua,

ja metsätähden teriä

on takertunut varpaisiini.

Sopertelen huumaantuneena:

”Jumala, sinä olet hyvä!”

Ja puista varisee kasvoilleni pisaroita,

tuoksuvia, vihreitä ja kultaisia.

 

Ajatukseni ovat pienet ja onnelliset

kuin sinisiipiperhosen,

eikä sydämelläni ole enemmän huolta

kuin oravanmarjalla,

joka kohottaa kukintonsa

kuin lapselliset sormet

osoittamaan ihanaa aurinkoa.

 

- Katri Wala

 

 

 

Haasteena on tällä viikolla tekstikatkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu.\" (ss. 107-108)

Tulisitko viereeni.

Ota jakkara ja tule tähän lähelleni.

Katsotaan auringonlaskua, maisemaa.

Ollaan ihan hiljaa.

Kuunnellaan toisiamme.

Sanoja

sanattomuudessa.

Ole läsnä

ole lähellä.

Tulisitko.

 

Valokuvatorstain aiheena näin vuoden aluksi on katkelma Irwin Goodmanin esittämästä ja Vexi Salmen sanoittamasta kappaleesta Silirimpsis. Katkelma menee näin: "...silirimpsis, sileä tie..."

Kuva on otettu talvisena aamuna automatkalla. Oli uskomattoman kaunista. Puut olivat huurussa, aurinko nousi taivaanrannan takaa ja mieli oli hyvä. Lauleskelimme ja nautimme ihanasta hetkestä ja nousevan päivän kauneudesta.

En ole moneen vuoteen käynyt kirjastossa, siis ihan kaunokirjallisuuspuolella. Kirjastossa käydessäni olen vain etsinyt aineistoa ja  tieteellistä kirjallisuutta. Vaikka rakastankin kirjastoja. Pienenä kävin ahkerasti lainaamassa romaaneja ja vain viettämässä aikaa katselemalla kirjoja. Muistan joskus lainanneeni kasan lasten- ja nuorten romaaneja ja kävelleeni niiden kanssa kotiin. Kotimatkalla, kävellessäni, luin jo ensimmäisen kirjan kannesta kanteen. 

Tänään olin asioilla kirjaston vieressä ja päätin mennä sisään. Heti ovien sisäpuolella minut valtasi taas tuo tunne pienestä tytöstä kirjastossa. Ihana kirjojen tuoksu, rauhallinen ja hiljainen tunnelma. Tuhannet tarinat ja elämät ympärilläni kansien väliin sidottuina. Tuhannet naurut ja itkut, opetukset ja viihdytykset, kaikki minun ulottuvillani. 
Nyt kirjaston harrasta tunnelmaa lisäsi elävä musiikki, kun kirjaston parvella musisoi muutama henkilö joululauluja jousisoittimilla. Kaunista.
Hankin ensimmäisen kirjastokorttini pariin vuoteen, ja lainasin heti muutaman kirjan. Mieleni kätköistä löysin kirjailijan ja teoksen, joita tuttava suositteli minulle jo lähes kymmenen vuotta sitten. Nyt vihdoin lainasin tuon teoksen ja ajattelin lukea sen seuraavaksi. Olin päättänyt lainata vain yhden kirjan, koska kiireideni vuoksi en välttämättä ehdi lukea monta kirjaa lainausajan puitteissa. En kuitenkaan voinut pitää näppejäni erossa teoksista, ja mukaani tarttui myös toinen teos, sekä äänikirja automatkoja varten.
 
Kirjastossa käynti sai minut valtavan hyvälle tuulelle. Ihanaa. Rakastan kirjojen tuoksua, sivujen tuntua sormissani ja tekstin juoksua riviltä toiselle. Kirjaimia, sanoja, lauseita, kappaleita, romaaneja. Rakastan uppoutua tarinoihin, kertomuksiin ihmisistä, elämästä, saduista ja fantasioista.
Ja vaikka "keräilen" kirjoja itsekin ja kotoa löytyy melkoinen määrä romaaneja, on kirjaston kirjoissa ihan omanlaisensa tunnelma. Niihin liittyy kirjan tarinan lisäksi muiden kirjanlukijoiden tarinat. Heidän kättensä kosketus, heidän tunteensa tarinaa lukiessaan ja tunne siitä, että jaan kokemuksen heidän kanssaan.

Pitäisi saattaa loppuun tekemättömiä töitä.
Pitäisi harrastaa, kiirehtiä.Pitäisi ehtiä, tehdä ja mennä niin paljon.
Kotona pitäisi siivota, pitäisi lukea sitä ja tätä, kirjoittaa blogiin ja ystäville kirjeitä.
Pitäisi mennä marjastamaan, pitäisi valokuvata, pitäisi ostaa ompelukoneeseen uusi johto ja saattaa päätökseen pari ompeluprojektia.
Pitäisi soittaa sukulaisille, matkustaa tapaamaan heitä.
Pitäisi urheilla, karistaa muutama kilo, parantaa kuntoa.
Pitäisi käydä kampaajalla, hierojalla, hoitaa ihoaan ja laittaa kynnet kauniiksi.
Pitäisi pukeutua nätisti ja ommella irronneita nappeja takaisin vaatteisiin.
Pitäisi vaihtaa verhot, järjestellä asuntoa, ostaa mattoja, syntymäpäivälahjoja.
Pitäisi mennä töihin, etsiä töitä, pakata auto ja hurauttaa hommiin. Pitäisi asennoitua olemaan työssäkäyvä ihminen, pitäisi jaksaa päivystää, pitäisi jaksaa valvoa vuorokausitolkulla ja olla vielä iloinen.
Pitäisi osata niin paljon ja tietää kaikki.
Pitäisi, pitäisi, pitäisi.

Ole itsellesi armollinen.

Tänään minä vain istun, katson ikkunasta auringon kultaamia syksyn kellastamia lehtiä ja heinänkorsia, jotka heiluvat tuulessa.
Katson oravaa, joka kerää syötävää varastoon, ja lintua joka pöyhistää höyhenpeitettään ja keikkuu oksalla.
En katso pölyistä lattiaa, en lue artikkelia enempää kuin jaksan.
Syön mitä jääkaapista löytyy, juon kahvia kaikessa rauhassa.
Kuunteleen kaunista musiikkia. Levyn loputtua kuuntelen hiljaisuutta.
Teen kivoja asioita, tapaan ystävän jos jaksan, käyn metsässä kävelyllä jos haluan.
En murehdi tekemättömiä töitä, en stressaa aikatauluista enkä vaadi itseltäni yhtään enempää kuin mitä tänään jaksan.
Nautin kiireettömyydestä ja rauhallisesta päivästä.
Nautin itsestäni ja hymyilen.

Olen itselleni armollinen.